Loppu lähestyy...

Yliopisto on jo melkein ohi tältä vuodelta. On se taas kiitänyt ohi odottamattoman nopeasti. Mihin piruun kaikki se aika on jo mennyt? Mutta toisaalta olen ihan onnellinen, että pääsen kotiin perheen luo... Ja tietysti puhumaan taas päivittäin suomea.

Vuosi on ollut todella antoisa ja olen oppinut paljon uutta. Uskoni kielitaitooni on vahvistunut hurjasti ja nyt voin rehellisesti sanoa, että osaan puhua englantia. Ennen en olisi niin rehellisesti pystynyt sanomaan. Olen myös osittain päässyt eroon peloistani puhua kieliä enkä joudu täysin paniikkiin, jos joudun jotain jonkun kanssa puhumaan. Jee!

Joudun kyllä valitettavasti muuttamaan vielä viimeisen kuukauden aikana, koska asunossamme on ötökkäongelma. Niitä on yritetty myrkyttää monet kerrat, mutta aina ne ovat palanneet. Ihme pirulaisia. Joten nyt minut muutetaan parempaan asuntolaan, jossa minulle tarjotaan joka päivä ruoat. Se tosin tarkoittaa, että minulla ei ole enää kunnollista jääkaappia eikä keittiötä, mutta en usko kuolevani nälkään. En kyllä tiedä selviänkö hengissä ruokalan tarjoamista ruoista. Se jää nähtäväksi.

En nyt kirjoita enempää, koska olen lupautunut tekemään ex-kämppikseni kanssa pitsaa vielä viimeisen kerran. Voi näitä nostalgisia muistoja.