Lunta!

Tänään taivaalta tuli lunta. Sain melkein slaagin, kun heräsin aamulla ja maassa oli lunta. Se myös pysyi maassa lähes koko päivän. Täällä pitäisi olla lämpimämpää kuin Suomessa, joten miten tämä on mahdollista? Tiesin, että minun olisi pitänyt mennä vaikka Italiaan tai Espanjaan. Täällä on siis ollut tosi kylmä jo pidemmän aikaa. Asuntola hakee tällä hetkellä opiskelijoita, jotka edustaisivat opiskelijoiden mielipidettä asuntolaan liittyvissä päätöksissä. Kämppäkaverimme Verena ilmoitautui hommaan ihan vaan sen takia, että saisi meille hieman lämpimämmät oltavat. Täällä asuntola nimittäin kääntää lämpöpatterit kiinni päivällä muutamaksi tunniksi ja tuloksena on jääkylmä asunto. Täällä kun ei ole kuin yksinkertaiset ikkunat. Toivottavasti hänet valitaan ja että hän saa muutettua paikan lämpimämmäksi.

Huomenna minulla on esitelmä ensimmäisestä maailman sodasta ja olen melkoisen hermona. Esitelmän pitäisi kestää viidestä kymmeneen minuuttiin. Minulla on neljä sivua muistiinpanoja eikä mitään hajua kuinka kauan niiden esittäminen kestää. Ajattelin vielä myöhemmin harjoitella ja katsoa, että esitelmä ei ole liian lyhyt eikä pitkä. Tosin minun tapauksessani esitelmästä saattaa tulla pidempi, koska joudun miettimään sanoja ja saatan seota lauseissani, jos en puhu hitaasti ja ajattele sanomaani. Lisäksi Verena kerran huomautti, että ääntämisessäni ei kuule eroa, kun sanon esimerkiksi try ja dry. Se saattaa sekoittaa viattomia kuulijoitani.

Saan huomenna takaisin myös ranskan tehtäväni, jotka vaikuttavat arvosanaani. Tämä oli tosin vain yksi neljästä tehtävästä, mutta on silti tärkeää, että saan hyvän arvosanan. Jos epäonnistun jo tässä vaiheessa, ei itse tenttikään voi kovin hyvin mennä.

Teemme AIESEC-tiimin kanssa projektia, jossa yritämme lähettää ihmisiä ympäri maailmaa auttamaan lapsia. Yksi maistamme, johon yritämme saada yhteyttä on Campodia. Minä sain tänään idean toisesta maasta, johon yritämme lähettää vapaaehtoisia työskentelemään. Haluasin tehdä projektin Venäjän katulapsista. Kysyin asiasta ryhmämme johtajalta ja hän sanoi, että se on hyvä idea, joten nyt yritän etsiä sopivaa kohdetta. Todennäköisesti lähetämme ihmisiä joko Pietariin tai Moskovaan.

Perjantaina hyväntekeväisyyskomitea järjestää Halloween-juhlat ja minä lupauduin auttamaan heitä järjestelyissä. En vielä tiedä mihin hommaan he minut laittavat, mutta ainakin he tarvitsevat ihmisiä koristelemaan tilan. He suunnitelevat juhliin myös kasvomaalausta. Kuulostaa hauskalta ja odotan jo juhlia innolla.

Eipä tässä nyt muuta jännittävää. Kerron siitä konferenssista sitten myöhemmin.

Puutarhan hoitoa ja kaupunkikuvaa

Kun nyt pääsin vauhtiin noiden kuvien kanssa, niin päätin lisätä nämä kauniit kuvat koulustani. Jep. Näissä maisemissa minä oleskelen joka päivä. Yliopistoni näyttää vanhalta linnalta.

Kaikki ei tietysti näytä tälläiseltä. Usein mietinkin, että jos minun pitäisi valita vain yksi adjektiivi kuvaamaan Aberdeeniä olisi se harmaa. Aberdeen on rakennettu melkein kokonaan graniitista. Ainoastaan kasvit, ihmiset ja autot tuovat vaihtelua värimaailmaan. Mutta kaunis kaupunki tämä silti on.

Saatatte ihmetellä tota omituista kuvaa nurmikosta. Minun oli aivan pakko napata se, koska en muista, että kotimaan nurmikoissa olisi tuollaisia jyrkkiä kulmia. Yhtenä päivänä näin, kuinka puistosedät vetivät jollain koneella nurmikon mutkat suoriksi. Se oli tosi omituista.

Viime viikolla ne viimein repivät puistosta kuolleet tai lähes kuolleet kukat pois ja ajattelin, että talvi on vihdoin tulossa. Pari päivää myöhemmin kun kävelin taas puiston läpi, näin miehet istuttamassa uusia kukkia tyhjille paikoille. Ja ihan hyvin ovat kukat voinneet. Täällä puistoista pidetään ihan eri tavalla huolta kuin koto-Suomessa, jossa puistot tuntuvat joskus olevan huonossa kunnossa jo kesällä.

Ensimmäinen vihje ratkaistu

Eli sain tuon kuva-arvoituksen ratkaistua. Olin uumoillut oikean vastauksen itsekin, mutta onneksi Richard vahvisti sen, kun oma uskoni loppui. Kuvasta paljastui nettiosoite kilpailun sivuille ja palkinnot. Sille, joka ensimmäisenä löytää kirjan, annetaan 100 punnan lahjakortti Amazoniin. Eli ainakin mulle tavoittelemisen arvoinen palkinto. Tosin musta tuntuu, että muut kilpailjat on tässä etevämpiä kuin minä. Nettisivuilla oli myös foorumi, jossa voi kysellä apua ja monet olivat jo päässeet seuraavaan vaiheeseen. Minäkin heidän vihjeillään löysin seuraavaan osaan, mutta se ei kerro mitään ennen ensi viikon maanantaita.

Vaikuttaa siltä, että kovin monelle ei olla tästä kilpailusta kerrottu. Joku foorumilla epäili, että kilpailussa olisi mukana vain noin kymmenen ihmistä. En kyllä tiedä, millä perusteilla meidät olisi valittu. Täytyy johtua terävästä älystä ja lumoavasta kauneudesta. Hmmm... Tiedä häntä. Kuulette lisää uutisia kilpailusta mahdollisesti myöhemmin.

Lupailin kuvia sieltä Fraserin linnan reissulta jo aikoja sitten, mutta parempi se on kai myöhään kuin ei milloinkaan. Viimeisessä kuvassa on vasemmalla Jasmina Belgiasta, Satu Suomesta ja joku outo tyyppi.

Sairas... taas

Valitettavasti en silloin perjantaina päässyt sinne hyväntekeväisyyskomitean nukkumisjuttuun ja se harmittaa ihan vietävästi. Perjantai aamuna mulla oli vielä tosi hyvä olo, mutta sitten illemalla minulle tuli tosi ällöttävä olo ja päätin olla menemättä. Illalla olo vain paheni ja joskus yöllä heräsin ja mittasin kuumeeni, jota minulla oli 38 astetta. Vieläkään olo ei ole mitenkään loistava, mutta onneksi pahin vaihe kesti vain viikonlopun yli. Toivottavasti minulla ei ole ensi viikonloppuna enää flunssaa, koska olen menossa viikonlopuksi Glasgowhon AIESEC-konferenssiin.

Lisäksi sain eilen illalla yliopistolta tosi omituisen viestin. Se on ilmeisesti joku kilpailu, mutta en tiedä mitä on palkintona. Yritin etsiä lisätietoa yliopiston sivuilta, mutta en löytänyt mitään. En usko, että se on mikään virus tai huijaus, koska lähettäjän sähköpostiosoite on yliopiston. En tietenkään ole mikään tietokoneasiantuntija, mutta uskon, että se todella on yliopistoltani. Yritin eilen illalla kysellä kämppäkaveriltani, että saiko hän samanlaisen viestin, mutta ei hän ollut saanut. Tosin sain vain yhden tovereistani kiinni, joten en tiedä muista.

Ensimmäinen vihje on kuitenkin tosi mielenkiintoinen ja vaikka minun piti mennä eilen aikaisin nukkumaan, jumiuduin tietokoneen ääreen ratkaisemaan ensimmäistä vihjettä. Se näytti hyppäävän tohon ensimmäiseksi, joten se outo kuva on se vihje. Jos teillä on mitään ideoita, niin olkaa ystävällisiä ja jakakaa ne minun kanssani. Kiitos!

Paljon tehtävää

Suurin osa teistä ei varmasti tuntisi minua juuri nyt. Ei hätää en ole ajanut kaljua tai tehnyt mitään muutakaan räväkkää ulkonäölleni, vaan minä olen kiireinen. Kyllä, luitte aivan oikein. Vähän vieraammat ihmiset ajattelevat, että mitä ihmeellistä nyt tuossa on. Voinen valaista asiaa...

Ennen en ikinä halunut tehdä mitään. Yleensä en halunnut lähteä edes kavereiden järjestämiin juhliin, joita oli noin kerran puolessa vuodessa (Sori kaverit!). Kyllä minulla aina kivaa oli, mutta ongelmana oli lähteminen ja aika. Ei minulla mitään järkevää tekemistä usein ollut, mutta jotenkin olisi aina vaan mielummin ollut kotona ja käyttänyt konetta tai katsonut telkkaria. Poistuin kotoa vain töihin, ruokakauppaan ja ostoksille.

Tällä viikolla minulla on ollut joka ilta jotain tekemistä. Maanantaina oli lyhyt Ceilidh -tanssikurssi, tiistaina AIESEC-tapaaminen, keskiviikkona olin nyrkkeilemässä ja tänään olin hyväntekeväisyyskomitean kokouksessa, joka kesti kolme ja puoli tuntia. Meillä oli noin 40 hakemusta hyväntekeväisyysyhdistyksiltä ja noin 100 000 puntaa käytettävissä. Suurin osa kertoi paljonko rahaa ne tarvitsivat ja me annoimme niinkuin sopivaksi näimme. Kun olimme jakaneet kaikille yhdistyksille varoja, meillä oli vielä puolet käyttämättä. Seuraavaksi kerraksi yritämme etsiä lisää yhdistyksiä. Luulisi, että yleensä rahaa olisi liian vähän. Toimin muuten komiteassa myös Technical Assistantsina eli päivittelen komitean kotisivuja, Facebookia ja Beboa. Kannattaa varoa, mitä sanoo tästä, koska kuten aiemmin kirjoitin olen käynyt nyrkkeilemässä. ;)

AIESEC on muuten opiskelijajärjestö, joka lähettää opiskelijoita ulkomaille työharjoitteluun. Ei siis vaihtoon. Ajattelin itsekin jossain vaiheessa mennä. Minä liityin ryhmään, jonka tehtävänä on luoda työharjoittelupaikka jossakin ja koska johtajamme pitää lapsista täytyy tehtävän liittyä lasten oikeuksiin tai hyvinvointiin. Kuulostaa hauskalta ja on varmasti hyötyä tulevaisuudessa osata tehdä tämän tyyppisiä ryhmäprojekteja. Ryhmä, jonka tehtävä oli markkinoida AIESEC:iä vaikutti myös tosi mielenkiintoiselta, mutta tästä saattaa olla enemmän hyötyä tulevaisuudessa kuin markkinoinnista. Toivon pääseväni tekemään töitä suunnittelun ja tutkimisen kanssa, joten saa nähdä minkälaisen kivan tittelin saan tästä hommasta.

No saatoitte huomata, etten kertonut vielä, mitä teen perjantaina. Me mennään hyväntekeväisyyskomitean kanssa nukkumaan Hubiin eli yliopiston keskukseen, jossa on kaikki yliopiston seurat ja ruokala. Saadaan ilmaista ruokaa, juomia, leffoja ja muuta sellaista. Unta me ei kyllä varmaan hirveästi saada. Joudun lainaamaan Sadulta makuupussin, koska itselläni ei sellaista ole. Se kuulostaa tosi hauskalta ja sitten ainakin opin tuntemaan kanssa komiteani. Meidät lukitaan sisään yöksi, joten se on kuin jostain kauhuelokuvasta. Jos olen elossa vielä lauantaina, saatte kuulla mitä siellä tapahtui.

Joku on pistänyt vihdoin politiikan ja kansainvälisten suhteiden ainejärjestön pystyyn ja sillä on ensimmäinen tapaaminen ensi maanantaina. Saa nähdä mihin komiteoihin ja muihin tapahtumiin saan taas itseni houkuteltua. Maanatai on muutenkin täynnä, koska varttia vaille kuusi on AIESEC-tapaaminen, puoli seitsemän on komiteoiden tapaaminen ja puoli kahdeksan on se politiikan ja kv suhteiden miittinki. Siis kolme juttua yhdelle illalle. Olisitteko uskoneet, että joskus menen vapaaehtoisesti kaikkiin noihin?

Siltä varalta, että joku (äiti) nyt huolehtii, että minulla ei ole aikaa koululle, niin ällös huoli. Koulu tulee ensimmäisenä ja jos aikaa ei enää tunnu olevan jätän jotain pois. Se saattaa olla tämä blogi, koska en tiedä lukeeko tätä kukaan muu kuin äiti ja Riku. Kukaan ei ikinä kommentoi mitään.

Lisää (mahdollisesti) myöhemmin.

Linna ja lintu

Kävimme eilen Fraserin linnassa ja täytyy sanoa, että oli se kyllä hieno paikka. Tässä versiossa oli kattokin ja se näytti ihan linnalta. Kun sitä katsoi, tuntui, että olisi oikeasti ollut keskiajalla. (Tosin linna taisi olla uudenpaa perua.) Lähdimme asuintovereideni Jasminan, Verenan ja Sadun kanssa kymmenenaikaa aamulla kohti linnaa. Jouduimme ensin menemään bussilla keskustaan ja sieltä sitten toisella bussilla pieneen Kemnayn kylään, josta kävelimme tunnin ajan linnalle. Oli omituista, kun matkan alkuvaiheessa jalkakäytävä vain lakkasi ja saimme sinnitellä eteenpäin tienreunassa autojen viilettäessä ohi. Onneksi tie oli kuitenkin hiljainen ja autot yleensä väistivät vastaantulevien kaistalle meidät nähdessään. Kävelymatkallamme näimme myös lampaita tien vieressä olevassa aitauksessa. Ne olivat tosi söpöjä.

Valitettavasti sisäänpääsy linnaan maksoi kahdeksan puntaa ja olimme aivan liian pihejä maksamaan moista summaa, joten vietimme mainion picnicin linnan edessä. Onneksi meille sattui todella hyvä sää koko matkan ajaksi. Täällä kun sää tuppaa vaihtumaan kahden minuutin välein. Tunnin ja risat jaksoimme linnaa ihmetellä ja sen jälkeen aloimme matkan takaisin kotiin. Kävelymatkalla alkoi tuulla ja hivenen sataa, mutta ei sen pahempaa. Sitten törmäsimme pieneen varpuseen, joka lojui keskellä autotietä. Emme tiedä oliko se osunut autoon vai miksi se siinä köllötti, mutta ei se elettäkään tehnyt, kun me tulimme siihen ihmettelemään. Sillä ei myöskään ollut mitään näkyviä vammoja. Nostimme sen pois autotieltä, jottei auto pääsisi ajamaan poloisen yli. Satu ei kuitenkaan löytänyt hyvää paikka mihin olisi linnun voinut jättää, joten hän kantoi sitä kädessään kunnes löytäisi paremman paikan. Hän alkoi pohtimaan mitä linnulle voisi tehdä, koska hän ei olisi halunut jättää pöllähtänyttä pikkulintua yksin. Mietimme jopa sen salakuljettamista takaisin kotiin. Onneksi kuitenkin lintu alkoi toipua ja yritti lähteä lentoon. Silloin Satu asetti sen aidan seipäälle ja siitä lintunen sitten ponnisti lentoon. Ilman sen kummempia toilailuja pääsimme takaisin kotiin.

Teimme tänään Verenan kanssa jotain uskomatonta ja kävimme aamulla koulumme kuntosalilla. Jihuu! Olen kuntoillut! Nautimme varhaisesta (okei kello oli jo 11) kuntoilustamme niin paljon, että harkitsemme menevämme ensi viikollakin. Sali on nimittäin aika pieni ja se on päivisin niin tupaten täynnä väkeä, että joskus sinne ei edes päästetä lisää kuntoilijoita sisään. Ajattelin, että voisin ehkä mennä yksistäni joskus aamuisin treenaamaan. Ei tunnu niin vaivaannuttavalta, kun siellä ei ole niin paljon yleisöä. Vaikka ketä nyt minun kuntoiluni hirveästi kiinnostaa?

Huomenna on taas IR:n, politiikan ja ranskan luennot. Ei tämä opiskelu vielä kamalalta tunnu ja politiikka kiinnostaa edelleenkin. Olo on vielä kahden viikon jälkeen helpottunut siitä, että saan opiskella. Onneksi minulla ei ole mitään ongelmia ymmärtämisen kanssa, mutta jotkut ovat sanoneet, että heillä on ollut ongelmia ja nyt professorit pitävät jonkun tilaisuuden, jossa opiskelijat voivat purkaa tuntojaan. Eipä tarvitse onneksi mennä sinne.

Nyt menen nukkumaan, jotta jaksan huomenna herätä pirteänä kouluun. Jostain syystä minulla on aina tapana melkein myöhästyä maanantain ensimmäiseltä luennolta. Toivottavasti en huomenna myöhästy, koska minun täytyy käydä esittelemässä itseni parille sadalle oppilaalle ennen luentojen alkua. Eli jos ette kuule minusta enää, en ole selvinnyt tapauksen aiheuttamasta stressistä. Hmm... Kuulostaa tosi lupaavalta...

Ps. Linnakuvia tulee sitten, kun varastan kyseiset kuvat kavereiltani. Itse unohdin kameran kotiin.

Taas lisää ylimääräisiä koulujuttuja minulle

Olen ollut tosi kiireinen koko viikon eli minulla ei ole ollut paljon aikaa blogailla. Sori vaan!

Tänään on taas perjantai enkä tiedä, että onko minulla sitä yhtä luentoa vai ei. Alan uskoa, että ei ole ja edellisperjantaina oli vain ylimääräinen luento. Siltä se ainakin vaikutti. Nyt joudun lähteä hakemaan Amazon-pakettiani jostain hevonkuusesta. Tilasin sieltä muutaman kirjan ja elokuvan ajan vietteeksi, mutta ne tulivat kuin olin poissa ja ne eivät jättäneet sitä vain oven eteen niin kuin kaikilla muilla tytöillä. Minä joudun kävelemään jonnekin ja raahaamaan pakettini takaisin tänne. Eli kiitos vaan Royal Mailille, joka toimitti pakettini. Ensi kerralla jätän lapun oveen, jossa käsken heitä jättämään paketin ovelle. Tuskin kämppäkaverini viitsivät varastaa muutamaa hassua kirjaa.

Pääsin muuten sinne hyväntekeväisyyskomiteaan. Niiden ei tarvinnut järjestää mitään vaaleja, koska hakijoita oli niin vähän, että kaikki pääsivät sisään. Tämä koski kaikkia erilaisia komititeoita ei vain minun. Tavallaan se oli vähän pettymys, koska olisin halunut oikeat vaalit. Olihan tämä eka kerta, kun osallistun mihinkään koulun toimintaan. No se on varmasti kivaa joka tapauksessa.

Kursseillamme valitaan aina kaksi oppilasta sellaisiksi delegaateiksi, joille kaikki muut oppilaat voivat tulla valittamaan, jos kurssissa on jotain vikaa tai he haluaisivat muuttaa jotain. No ilmoittauduinpa sitten siihenkin hommaan. En usko, että siinä on ihan hirveästi työtä, koska vuodessa tarvitsee osallistua vain kolmeen kokoukseen. Toivottavasti ihmisillä ei ole hirveästi valitettavaa. En tosin ole ihan varma sainko paikkaa vielä, koska he tarvitsivat kaksi ihmistä ja kun minä ilmoittauduin, olin kolmas halukas. Ehkä ne joutuvat pitämään vaalit. Jihuu! Ei minulla ole mitään pakkomiellettä mistään vaaleista. Olin halukas tähän, koska joudumme puhumaan noin parillesadalle ihmiselle ja kaikki tietävät paniikkini isolle ihmismäärälle puhumistesta. Tai pienikin määrä kelpaa, jos en tunne heitä kunnolla.

Kylmää, tylsää ja typerää

Eilen mulla oli tosi ääliö olo. Mä missasin yhden mun luennon, koska en tiennyt sen olemassa olosta. Ne oli ennen luentoa lähettänyt viestin, että meillä on luento, mutta mä luin sen vasta monta tuntia sen luennon jälkeen. Meidän lukkarit on netissä ja jostain syystä se ei ollut mahtunut vain yhdelle sivulle, joten ne oli jatkanut sitä toiselle. En sitten ollut tajunnut vilkaista sinne toiselle sivulle. Typerää... Kaiken lisäksi olin niin tylsistynyt, koska mulla ei muka ollut koulua. No toi on ehkä jo masentavaa.

Ensi viikolla mun kouluni alkaa vasta kunnolla. Tällä viikollahan ei siis vielä ollut ranskaa tai politiikan ja KV:n tutoriaaleja, joten viikko oli melko tyhjä. Mua mietityttää miten se ranska menee, koska se on joku superintensiivi kurssi, joten siellä pitää tehdä paljon töitä. Ne jopa varotti siellä ilmottautumis/esittelytilaisuudessa, että jos ei ole ihan tosissaan ja haluaa vain helppoja pisteitä, kannattaa jättäytyä pois. Kuulostaa lupaavalta.

Sää on huonontunut huomattavasti. Ensimmäinen viikko oli vain auringon paistetta ja lämpöä, mutta nyt on satanut joka päivä. Sateenvarjoakaan ei usein voi käyttää, koska silloin lentäisin kuin Maija Poppanen. Lisäksi asuntolasta pistetään lämpö poikki joskus päivällä ja täällä on ihan uskomattoman kylmä. Mun sormet on ollut yhtäjaksoisesti jäässä viikon. Ja nyt on vielä melkein lämmin. Maltan tuskin odottaa talvea.

Nyt mun oikeastaan pitäisi kirjoittaa se manifesto siihen hyväntekeväisyyskomitea vaaliin. Toivottavasti siitä tulee hyvä ja että edes joku äänestää mua. Kuulemisiin!