Linna ja lintu

Kävimme eilen Fraserin linnassa ja täytyy sanoa, että oli se kyllä hieno paikka. Tässä versiossa oli kattokin ja se näytti ihan linnalta. Kun sitä katsoi, tuntui, että olisi oikeasti ollut keskiajalla. (Tosin linna taisi olla uudenpaa perua.) Lähdimme asuintovereideni Jasminan, Verenan ja Sadun kanssa kymmenenaikaa aamulla kohti linnaa. Jouduimme ensin menemään bussilla keskustaan ja sieltä sitten toisella bussilla pieneen Kemnayn kylään, josta kävelimme tunnin ajan linnalle. Oli omituista, kun matkan alkuvaiheessa jalkakäytävä vain lakkasi ja saimme sinnitellä eteenpäin tienreunassa autojen viilettäessä ohi. Onneksi tie oli kuitenkin hiljainen ja autot yleensä väistivät vastaantulevien kaistalle meidät nähdessään. Kävelymatkallamme näimme myös lampaita tien vieressä olevassa aitauksessa. Ne olivat tosi söpöjä.

Valitettavasti sisäänpääsy linnaan maksoi kahdeksan puntaa ja olimme aivan liian pihejä maksamaan moista summaa, joten vietimme mainion picnicin linnan edessä. Onneksi meille sattui todella hyvä sää koko matkan ajaksi. Täällä kun sää tuppaa vaihtumaan kahden minuutin välein. Tunnin ja risat jaksoimme linnaa ihmetellä ja sen jälkeen aloimme matkan takaisin kotiin. Kävelymatkalla alkoi tuulla ja hivenen sataa, mutta ei sen pahempaa. Sitten törmäsimme pieneen varpuseen, joka lojui keskellä autotietä. Emme tiedä oliko se osunut autoon vai miksi se siinä köllötti, mutta ei se elettäkään tehnyt, kun me tulimme siihen ihmettelemään. Sillä ei myöskään ollut mitään näkyviä vammoja. Nostimme sen pois autotieltä, jottei auto pääsisi ajamaan poloisen yli. Satu ei kuitenkaan löytänyt hyvää paikka mihin olisi linnun voinut jättää, joten hän kantoi sitä kädessään kunnes löytäisi paremman paikan. Hän alkoi pohtimaan mitä linnulle voisi tehdä, koska hän ei olisi halunut jättää pöllähtänyttä pikkulintua yksin. Mietimme jopa sen salakuljettamista takaisin kotiin. Onneksi kuitenkin lintu alkoi toipua ja yritti lähteä lentoon. Silloin Satu asetti sen aidan seipäälle ja siitä lintunen sitten ponnisti lentoon. Ilman sen kummempia toilailuja pääsimme takaisin kotiin.

Teimme tänään Verenan kanssa jotain uskomatonta ja kävimme aamulla koulumme kuntosalilla. Jihuu! Olen kuntoillut! Nautimme varhaisesta (okei kello oli jo 11) kuntoilustamme niin paljon, että harkitsemme menevämme ensi viikollakin. Sali on nimittäin aika pieni ja se on päivisin niin tupaten täynnä väkeä, että joskus sinne ei edes päästetä lisää kuntoilijoita sisään. Ajattelin, että voisin ehkä mennä yksistäni joskus aamuisin treenaamaan. Ei tunnu niin vaivaannuttavalta, kun siellä ei ole niin paljon yleisöä. Vaikka ketä nyt minun kuntoiluni hirveästi kiinnostaa?

Huomenna on taas IR:n, politiikan ja ranskan luennot. Ei tämä opiskelu vielä kamalalta tunnu ja politiikka kiinnostaa edelleenkin. Olo on vielä kahden viikon jälkeen helpottunut siitä, että saan opiskella. Onneksi minulla ei ole mitään ongelmia ymmärtämisen kanssa, mutta jotkut ovat sanoneet, että heillä on ollut ongelmia ja nyt professorit pitävät jonkun tilaisuuden, jossa opiskelijat voivat purkaa tuntojaan. Eipä tarvitse onneksi mennä sinne.

Nyt menen nukkumaan, jotta jaksan huomenna herätä pirteänä kouluun. Jostain syystä minulla on aina tapana melkein myöhästyä maanantain ensimmäiseltä luennolta. Toivottavasti en huomenna myöhästy, koska minun täytyy käydä esittelemässä itseni parille sadalle oppilaalle ennen luentojen alkua. Eli jos ette kuule minusta enää, en ole selvinnyt tapauksen aiheuttamasta stressistä. Hmm... Kuulostaa tosi lupaavalta...

Ps. Linnakuvia tulee sitten, kun varastan kyseiset kuvat kavereiltani. Itse unohdin kameran kotiin.