Paljon tehtävää

Suurin osa teistä ei varmasti tuntisi minua juuri nyt. Ei hätää en ole ajanut kaljua tai tehnyt mitään muutakaan räväkkää ulkonäölleni, vaan minä olen kiireinen. Kyllä, luitte aivan oikein. Vähän vieraammat ihmiset ajattelevat, että mitä ihmeellistä nyt tuossa on. Voinen valaista asiaa...

Ennen en ikinä halunut tehdä mitään. Yleensä en halunnut lähteä edes kavereiden järjestämiin juhliin, joita oli noin kerran puolessa vuodessa (Sori kaverit!). Kyllä minulla aina kivaa oli, mutta ongelmana oli lähteminen ja aika. Ei minulla mitään järkevää tekemistä usein ollut, mutta jotenkin olisi aina vaan mielummin ollut kotona ja käyttänyt konetta tai katsonut telkkaria. Poistuin kotoa vain töihin, ruokakauppaan ja ostoksille.

Tällä viikolla minulla on ollut joka ilta jotain tekemistä. Maanantaina oli lyhyt Ceilidh -tanssikurssi, tiistaina AIESEC-tapaaminen, keskiviikkona olin nyrkkeilemässä ja tänään olin hyväntekeväisyyskomitean kokouksessa, joka kesti kolme ja puoli tuntia. Meillä oli noin 40 hakemusta hyväntekeväisyysyhdistyksiltä ja noin 100 000 puntaa käytettävissä. Suurin osa kertoi paljonko rahaa ne tarvitsivat ja me annoimme niinkuin sopivaksi näimme. Kun olimme jakaneet kaikille yhdistyksille varoja, meillä oli vielä puolet käyttämättä. Seuraavaksi kerraksi yritämme etsiä lisää yhdistyksiä. Luulisi, että yleensä rahaa olisi liian vähän. Toimin muuten komiteassa myös Technical Assistantsina eli päivittelen komitean kotisivuja, Facebookia ja Beboa. Kannattaa varoa, mitä sanoo tästä, koska kuten aiemmin kirjoitin olen käynyt nyrkkeilemässä. ;)

AIESEC on muuten opiskelijajärjestö, joka lähettää opiskelijoita ulkomaille työharjoitteluun. Ei siis vaihtoon. Ajattelin itsekin jossain vaiheessa mennä. Minä liityin ryhmään, jonka tehtävänä on luoda työharjoittelupaikka jossakin ja koska johtajamme pitää lapsista täytyy tehtävän liittyä lasten oikeuksiin tai hyvinvointiin. Kuulostaa hauskalta ja on varmasti hyötyä tulevaisuudessa osata tehdä tämän tyyppisiä ryhmäprojekteja. Ryhmä, jonka tehtävä oli markkinoida AIESEC:iä vaikutti myös tosi mielenkiintoiselta, mutta tästä saattaa olla enemmän hyötyä tulevaisuudessa kuin markkinoinnista. Toivon pääseväni tekemään töitä suunnittelun ja tutkimisen kanssa, joten saa nähdä minkälaisen kivan tittelin saan tästä hommasta.

No saatoitte huomata, etten kertonut vielä, mitä teen perjantaina. Me mennään hyväntekeväisyyskomitean kanssa nukkumaan Hubiin eli yliopiston keskukseen, jossa on kaikki yliopiston seurat ja ruokala. Saadaan ilmaista ruokaa, juomia, leffoja ja muuta sellaista. Unta me ei kyllä varmaan hirveästi saada. Joudun lainaamaan Sadulta makuupussin, koska itselläni ei sellaista ole. Se kuulostaa tosi hauskalta ja sitten ainakin opin tuntemaan kanssa komiteani. Meidät lukitaan sisään yöksi, joten se on kuin jostain kauhuelokuvasta. Jos olen elossa vielä lauantaina, saatte kuulla mitä siellä tapahtui.

Joku on pistänyt vihdoin politiikan ja kansainvälisten suhteiden ainejärjestön pystyyn ja sillä on ensimmäinen tapaaminen ensi maanantaina. Saa nähdä mihin komiteoihin ja muihin tapahtumiin saan taas itseni houkuteltua. Maanatai on muutenkin täynnä, koska varttia vaille kuusi on AIESEC-tapaaminen, puoli seitsemän on komiteoiden tapaaminen ja puoli kahdeksan on se politiikan ja kv suhteiden miittinki. Siis kolme juttua yhdelle illalle. Olisitteko uskoneet, että joskus menen vapaaehtoisesti kaikkiin noihin?

Siltä varalta, että joku (äiti) nyt huolehtii, että minulla ei ole aikaa koululle, niin ällös huoli. Koulu tulee ensimmäisenä ja jos aikaa ei enää tunnu olevan jätän jotain pois. Se saattaa olla tämä blogi, koska en tiedä lukeeko tätä kukaan muu kuin äiti ja Riku. Kukaan ei ikinä kommentoi mitään.

Lisää (mahdollisesti) myöhemmin.